Varma epävarmuus

"Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi." 

-Tuutikki

Tämän lauseen merkitys aukeni minulle kun aloin aikoinaan yrittäjäksi. Mikään ei ollut niin varmaa kuin epävarmuus ja sen olotilan kanssa oppi elämään niin, että sitä jäi jopa kaipaamaan äitiyslomallakin.

Kouluttaessani puolestaan pyrin samaistumaan koulutettavien tilanteeseen, niin että voisin keskustella heidän kanssaan "samaa kieltä" ja ymmärtää heitä. Minulle on tärkeää mm. se että löydän aihetta havainnollistavat esimerkit juuri koulutettavien arkityöstä.

Yhden kerran olen ollut kouluttamassa muutosasioista kunnan kotipalveluhenkilöstöä. Olin sijaistamassa kolleegaani, joka oli kyseisen ryhmän kanssa työskennellyt jo aiemmin. Vaikka sain hyvän briiffauksen ja luonnollisesti yritin olla niinkuin olisin ollut ryhmän kanssa aiemminkin, minua alkoi häiritä kun heistä muutama nosti koko ajan esiin työpaikkaa koskettaneen "kriisin", jota pitäisi käsitellä laajemminkkin. En ymmärtänyt ollenkaan mistä he puhuivat ja yritin kysymyksilläni vaivihkaa saada heitä kertomaan siitä enemmän. Minua harmitti kovasti, ettei kolleegani huomannut minua tästä valaista. Lopulta sain vastauksen: kriisi oli tilaaja-tuottaja-mallin käyttöönotto kunnassa ja siinä nimenomaan se, ettei heidän aiemmin varma työpaikka ollutkaan enää aivan varma.

Silloin tajusin, että olen todella eri polvea työelämässä(kin). Meidän perheemme elää jatkuvassa epävarmuudessa: itse olen yrittäjä ja mieheni alalla, josta ei tiedä onko kesäloman jälkeen töitä. Tilanteet vaihtuu pahimmillaan monta kertaa vuodessa. Täytyy olla joustava, sopeutuva ja aina muutosvalmiudessa. Yritämme ottaa rennosti, saatamme hidastella elämässä ihan huvikseen tai pakon edessä.

Ymmärrän silti, että epävarmuus on yksi pahimmista ongelmista työelämässä. Siksi pitäisi aina muistaa viestiä, viestiä ja viestiä.

Samperin hilima

Käsi ylös (jos on langallinen hiiri, kannattaa käyttää toista sitä kättä...) ne pk-yrittäjät, jotka enemmän tai vähemmän epätoivoisena selailette silloin tällöin Hilmaa ja odottelette, että siellä olisi tarjouspyyntö juuri sinulle. Entäpä käsi ylös ne, jotka eivät ole vielä tällaista tarjouspyyntöä sieltä löytäneet... (Lasken käden nyt vain, että voin kirjoittaa...)

Julkista rahaa tuntuu olevan tarjolla joka ikiselle kylämummojen sukankudontapiirille (hieno homma sinänsä), mutta pienet firmat uhkaavat jäädä tästä annista auttamatta sivuun. Millä foorumilla jaetaan ne pienemmät tai himppasen suuremmatkin työkeikat, joissa ei tarvita kaivuria? Periaatteessa minulle on aivan sama, saako "kylämummojen sukankudontapiirin nykyaikaistamishankkeen" atk-koulutuskeikat hankkeen vetäjän poika vai serkku, kunhan niitä saisi avoimesti kaikki kynnellekykenevät hakea ja valintakriteerit olisivat hakijoille kutakuinkin samat.

Yrittäjänä ymmärrän kyllä, että olemassaolevat ja hyväksi havaitut kumppanuudet ovat kelle tahansa se helpoin ja kätevin tapa hoitaa asiat pois päiväjärjestyksestä, mutta samaan hengenvetoon vauhkotaan kilpailuedun vääristymisestä jne. Eikö kilpailuetu vääristy, jos vuosi vuodelta käytetään sitä yhtä ja samaa firmaa kaikkeen tai vielä parempaa: ollaan itse yhtä aikaa ostajina ja myyjinä?

Oy Talkoot Ab

Sisäinen yrittäjyys. Tuo upea määritelmä, johon on kiteytetty kaikki täydellisen työntekijän ominaisuudet yhdistettynä vanhaan kunnon talkoohenkeen. Jokaisesta organisaatiosta löytyy varmasti yksi tai useampia tällaisia henkilöitä, jotka jäävät vapaaehtoisesti ja innolla ylitöihin, tekevät aina vähän ekstraa, esittävät omia ajatuksia, toimivat itseohjautuvasti, joustavat ja taipuvat mihin vain, tinkivät omasta ajasta ja eduista. Aivan mahtavaa.

Ovatko ne, jotka lähtevät tasan kello neljä hakemaan lapsia päivähoidosta ja tekevät vain sen mitä pyydetään, esittävät ajatuksensa pyydettäessä (ja elävät työn ohessa muutakin elämää), huonoja työntekijöitä?

Asiassa on monia puolia: innovatiivisessa pikkufirmassa ei kuvaamani perheellinen välttämättä pärjäisi. Hän kun ei pysty loputtomasti joustamaan ja venymään esimerkiksi rahan tai ajan suhteen.
Entäpä tällainen ns. sisäinen yrittäjä vaikkapa armeijassa? Kesken loppusodan: "Ajattelin, että voisimme vaihteeksi hyökätä toisesta suunnasta..."  Tai leikkaussalissa: "En ole kyllä koskaan ennen tehnyt tätä operaatiota, mutta haluan kehittyä, joten kokeilen mielelläni..."

Työntekijän näkökulmasta jaksan ihmetellä sitä lopuntonta vaadetta joustosta. Se on kuin käänteinen provisiopalkkaus: jos teet vain sen mikä työnkuvaasi kuuluu, saat juuri ja juuri sen mikä sinulle kuuluu ja jos et suoriudu, jää bonukset saamatta. Niinpä niin, vanha kunnon talkootyöhän on vastikkeetonta.

Ei, tässä ei viimekädessä edes puhuta rahasta. Jos halutaan vaalia talkooHENKEÄ, tulee ilmapiirin olla sille suotuisa. Se ei voi perustua vaateeseen, vaan siihen että jokainen näkee työnsä vaikutuksen yhteiseen hyvään ja haluaa toimia sen hyväksi. Mikä on teidän organisaation "yhteinen hyvä"? Onko se johtajan / omistajan tilipussi vai innostava työskentelyilmapiiri?

Hyvä yritys Oy

Minua ei oikeastaan kiinnosta, kallistuiko lentolippuni vai eläkevakuutukseni tämän takia. Vastaavia esimerkkejä on toki paljon muitakin; osa räikeitä laittomuuksia, osa varmasti harmittomia ajattelemattomuuksia. Toivon kuitenkin, että johtajilla ja erityisesti valtion virkamiehiltä kaikilla tasoilla löytyisi moraalia ja selkärankaa tehdä reilua bisnestä. Aina voidaan kuitenkin kysyä, mikä on reilua ja kuka olisi niin objektiivinen henkilö tai taho, joka sen voisi määritellä (selkeät laittomuudet ovat tietysti eri asia).

Tänä julkisuuden ja läpinäkyvyyden aikakautena on yhtäkkiä alettu nähdä joka paikassa peikkoja ja hyvä veli -verkostoja. Presidentinvaalien aikaan ainakin Facebookissa kritisoitiin Niinistöä siitä, että hän on ajanut kotiseutunsa asioita eduskunnassa. Eikös se ole vähän niinkuin ideanakin? Siksi kai sinne eduskuntaan äänestetään ihmisiä omasta vaalipiiristä. Asioiden hoitaminen tahtoo aina olla semmoista, että jos jonnekin päin kumarrat, niin toiseen suuntaan pyllistät. Jos ei tee kumpaakaan, niin jämähdetään paikoilleen.

Pienissä kunnissa samat naamat istuu joka ainoan instanssin hallituksissa ym. päättävissä elimissä ja saattavat siihen vielä päälle olla päivittäin tekemisissä muutenkin. Onko oikein, että kunnan tarjouskilpailun valtuustosalin uusista kalusteista voittaa itsekin valtuustossa istuva, paikkakuntalainen yrittäjä, joka itsekin ko. jakkaroilla puuta painaneena tietää jo valmiiksi tarkalleen millaiset niiden pitää olla? Tällöin myös verotulot jäävät omaan kuntaan. Oleellista on varmaan se, että hänen tulee hoksata jäävätä itsensä mööpelienhankintapäätöksen teosta.

Entäs jos tähän päätökseen on piilovaikuttanut myös hänen edellissyksyisellä metsästysreissulla valtuustokavereilleen tarjoamat oluet? Näihin "sisäpiireihin" voi olla muiden mahdotonta päästä väliin ja sekös naapurikunnan mööpelikauppiaita harmittaa. Totuus on kuitenkin se, että jos (yrittäjänä) kuljet pussi päässä etkä osallistu mihinkään, olet entinen yrittäjä. Jos unohdat hetkeksi kaksoisroolisi ja teet puolivahingossa virhearvion (tarjoat vaikkapa oluen lisäksi myös makkarat ja joku ulkopuolinen kuulee siitä), olet pian entinen yrittäjä. Loppujen lopuksi puhutaan kuitenkin tavallisesta elämästä ja normaalista ihmisten kanssakäymisestä, johon liittyy tietyt jännitteet, roolit ja usein - tavalla tai toisella - myös raha.

Toisten kyttäämisen sijaan tervettä ympäristön tarkkailua saa ja pitää harrastaa. Ainakin täällä päin on monissa kunnissa alettu kiinnittää huomiota kunnan päätösten yritysvaikuksiin. Se kuulostaa hyvältä, toivottavasti myös on sitä!